Projekti palautti minut ryminällä taiteellisen työskentelyn äärelle ja käytännön haasteisiin. Palasin Toistaiseksi nimeämätön rakkaus -projektin pariin syksyllä 2024. Idea oli hautunut pitkään mielessäni mutta en ollut saanut työskentelyä varsinaisesti aloitettua. Kun työarjessani tapahtui iso muutos, tarjoutui yllättäen myös uusi tilaisuus keskittyä taiteelliseen työskentelyyn.
Kaunologi
13 artikkelia
Kestävyysmurros edellyttää radikaalia kulttuurista muutosta siinä, miten ymmärrämme muut lajit ja oman paikkamme ekosysteemeissä. Sivuosassa lähestyy tätä kysymystä näkökulmasta, jossa muunlajiset ja niiden muodostamat järjestelmät ovat suojelukohteita, mutta myös toimijoita, osallisia, opettajia, tiedonlähteitä ja malleja.
Valokuvasarjassa esiinnyn tuntemattomien paikallisten ihmisten kanssa Bielefeldissä, Saksassa. Kuvaustilanne oli osapuolten ensikohtaaminen. Kuvauksen jälkeen jäin keskustelemaan tuntemattoman ihmisen meitä yhdistävistä asioista. Sarja sai inspiraatiota filosofi Esa Saarisen ajatuksesta: “Olemme toistemme ympäristö”.
Homma sai alkunsa siitä, kun keskustelimme Kauno ry:n avainhenkilöiden kanssa ideasta, jossa taidelainaamon teosten tavoin voisi lainata myös taiteilijaa. Innostuimme ideasta ja päätimme kokeilla ideaa käytännössä ja kehittää konseptia eteenpäin teosvälitysviikolla Galleria Uudessa Kipinässä. Eli ei muuta kuin baskeriostoksille promokuvia varten.
Töpö sai alkunsa, kun halusin toteuttaa teoksen, missä lapset saisivat itse päättää omasta ympäristöstään taiteen osalta ja olla osana sen luomista. Kanervan päiväkoti on luontopäiväkoti, joten Kintterön terveysmetsä on heidän luonnollista toiminta-aluettaan.
Nopealla aikataululla Nelli ja Kirsi ottivat yhteyttä kaupungintalon vieressä sijaitsevaan Harjun peruskouluun, josta löytyi innokkuutta tulla mukaan maalausprojektiin. Koulun valinnaisen kuvataiteen ryhmän oppilaat saivat suunnitella omat sabloonansa, joiden avulla aitaan maalattiin spray-maalilla kuvioita.
Arkipolku lähti liikkeelle oikopolkujen ihmettelystä. Missä oikopolkuja on ja miksi niitä käytetään? Tutkimme Lahden keskustan oikopolkuja työryhmänä kevään ja kesän 2021 aikana. Löysimme virallisten reittien lisäksi oikoreittien verkoston.
Paras fiilis jäi siitä, että saimme Anttilan tilan taidekäyttöön sekä yllättävästä kohtaamisesta Anttilajengin kanssa avajaispäivän aamuna.
Olen pitkään pyrkinyt tekijänä kohti kansainvälisyyttä ja tuntui todella hienolta saada ensimmäisen kerran teoksia esille Suomen ulkopuolella. Tämä antoi uskoa tulevaan ja motivoi jatkamaan kovaa työskentelyä kohti omia päämääriä.
Minä olen huone -projektin ideana oli kertoa Lahden Kaupunkikylän asukkaista oman elämänsä taiteilijoina. Kullakin asukkaalla oli oma ohjaajansa, jonka tehtävänä oli fasilitoida ideoiden toteuttamista. Huoneiden ilme määräytyi täysin tekijöidensä herkkyyden ja toiveiden mukaisesti. Osa ei ollut koskaan tehnyt taidetta, joten projekti aloitettiin keväällä 2021 keskustelemalla.
Tuemme vuosittain taiteilijajäsentemme pienprojekteja yhteensä 7000 €:lla. Kaunologissa esittelemme näitä projekteja. Tällä kertaa tutustumme Marianne Sirin ja Maria Laineen yhteistyöprojektiin Veistäjä kohtaa maalarin.
Antti Sepponen esittelee muistisairauteen keskittyvän visuaalisen hankkeen, jonka keskiössä on Sepposen kymmenen vuoden ajan Alzheimerin tautia sairastunut isoäitii Inkeri (1924–2020). Aihe on ajankohtainen ja koskettaa meistä jokaista.
Kaunon pienprojektiraha tarjoaa jäsentaiteilijoille mahdollisuuden toteuttaa merkityksellisiä ja kokeilevia taideprojekteja.