Maalauksia ihmisyyden rajapinnoilta

Laaja ja pitkäkestoinen näyttely Lahden ydinkeskustassa vaikutti taiteelliseen työskentelyyni monella tasolla. Se toi teokseni osaksi vilkasta puolijulkista tilaa, jossa viihtyy paljon ihmisiä päivittäin. Tällainen ympäristö poikkeaa perinteisestä galleriakontekstista: katsojat eivät tule paikalle taiteen vuoksi, vaan taide tulee heidän luokseen. Tämä muuttaa myös omaa ajatteluani siitä, miten teos toimii, miten se kantaa, puhuttelee ja pysäyttää arjen keskellä.

Julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa järjestettävissä näyttelyissä taiteilija on usein etäällä yleisöstään. Enn näe katsojien reaktioita, enkä kuule heidän ajatuksiaan. Tiloissa ei myöskään usein ole vieraskirjaa, jonka kautta saisin suoraa palautetta. Tämä etäisyys on pakottanut tarkastelemaan omaa työskentelyäni ulkopuolisen silmin, luottamaan teosten kykyyn toimia itsenäisesti ja hyväksymään sen, että vaikutus syntyy näkymättömissä. Muutaman näyttelyssä vierailleen henkilön yhteydenotot näyttelyn tiimoilta, oli pieni mutta merkityksellinen signaali siitä, että teokset ovat herättäneet ajatuksia ja halun jatkaa keskustelua.

Tämä projekti on vahvistanut käsitystäni siitä, että taiteen ei tarvitse aina olla rajatussa, kuratoidussa tilassa ollakseen vaikuttavaa. Julkisen tilan näyttelyt ovat tuoneet työskentelyyni uuden ulottuvuuden, jossa teosten suhde ympäristöön, ohikulkijoihin ja arjen rytmiin korostuu. Samalla ne ovat lisänneet näkyvyyttäni lahtelaisena taiteilijana ja luoneet uusia mahdollisuuksia tavoittaa yleisöjä, joita en muuten kohtaisi.

…tällaiset tilat eivät ole vain seinäpinta-alaa, vaan ne voisivat toimia kulttuurisina solmukohtina, jotka tukevat paikallisia taiteilijoita ja rikastuttavat kaupunkilaisten arkea.

Näyttelyni ravintola Taivaanrannassa toi paikalliseen kaupunkikuvaan pitkäkestoisen, helposti lähestyttävän taidekokemuksen, joka tavoitti monipuolisen yleisön, joista kaikki eivät välttämättä käy gallerioissa tai kulttuuritapahtumissa.

Näyttely sijaitsi vilkkaassa ravintolaympäristössä ja teokseni olivat osana ihmisten arjen virtaa, mikä lisäsi teosteni näkyvyyttä ja teki ihmisille tutuksi taiteen läsnäolon osana kaupunkilaisten päivittäistä elämää. Samalla se mielestäni vahvisti Lahden identiteettiä kulttuurikaupunkina, jossa taide ei ole vain erillisissä instituutioissa, vaan elää ja hengittää yhteisessä kaupunkitilassamme.

Projekti toi esiin myös lahtelaisten maksuttomien näyttelypaikkojen merkityksen. Se osoittaa, että tällaiset tilat eivät ole vain seinäpinta-alaa, vaan ne voisivat toimia kulttuurisina solmukohtina, jotka tukevat paikallisia taiteilijoita ja rikastuttavat kaupunkilaisten arkea, joka Lahdessa on avointa, taiteilijaystävällistä ja kulttuurisesti elävää.