Kintterön terveysmetsän veistospuisto on paikka, missä on taidetta kaikkien saavutettavissa esteettömällä reitillä Likolammen kiertävän kävelyreitin varrella Päijät-Hämeen keskussairaalan vieressä. Veistospuisto sai alkunsa vuonna 2019, kun Lahden Taiteilijaseura järjesti siellä puuveistos-workshopin taiteilijoille.
Töpö sai alkunsa, kun halusin toteuttaa teoksen, missä lapset saisivat itse päättää omasta ympäristöstään taiteen osalta ja olla osana sen luomista. Kanervan päiväkoti on luontopäiväkoti, joten Kintterön terveysmetsä on heidän luonnollista toiminta-aluettaan. Olen itse tehnyt puuveistosworkshopissa samaan metsään Haaveilija-veistoksen, joten tämä on luonteva jatkumo sillekin. Töpön kaikki vaiheet on toteutettu niin, että päiväkodin Norpat-ryhmän kahdeksan 5–6-vuotiasta lasta ovat äänestäneet suosikkiaan ja itse valinneet eniten ääniä saaneen. He ovat päättäneet kaikista teoksen vaiheista: paikasta (annoin kuusi vaihtoehtoa), yhdessä toteutetusta luonnoksesta sekä teoksen suunnasta ja nimestä. Tässä suhteessa tämä hanke eroaa kaikista aiemmin toteuttamistani taideteoksista. Itse olen ainoastaan ratkaissut kuinka tehdä kaksiulotteisesta luonnoksesta kolmiulotteinen puuveistos.

Aluksi ajattelin, että lapset luonnostelevat omat luonnokset joko piirtämällä puuvärillä tai muovailuvahalla muovaamalla ja sitten äänestävät suosikkiaan ja teimme aluksi tällaisen kierroksen. Pohjana piirroksille kerroin tarinan Haaveilija-veistoksen tytöstä, joka lähtee metsään kävelylle ja pyysin piirtämään, mitä tyttö metsässä kohtasi. No, luonnoksia tuli ihan liikaa eikä äänestyksessä tullut yhtään samaa numeroa. Karsimme luonnoksia yhteen/lapsi. Harmitusta syntyi siitä, että omaa luonnostaan ei saanut valita. Voittaja löytyi, mutta kuulin huutelua: ”Mä valitsin sun työn!”, joten heräsi kysymys, äänestettiinkö itse luonnosta vai kaveria. Tarinani metsässä ehkä myös ohjasi liikaa metsän eläimiin ja aika vähän tuli luonnoksia, missä olisi ollut varsinaisia mielikuvitushahmoja, vaikka luonnokset olivatkin hienoja. Halusin, että teemme vielä uudet luonnokset, tällä kertaa yhdessä. Tämä osoittautui oivaksi keinoksi, koska luonnoksista tuli hauskoja eikä kenellekään yksittäiselle lapselle tullut kunnia, vaan kaikki osallistuivat. Tilanne eteni näin: Kukin lapsi sai eteensä paperin, johon aloittaa piirustuksen. Paperi vaihtui seuraavalle, joka jatkoi piirrosta ja piirros siirtyi seuraavalle, kunnes se palasi takaisin aloittajalleen. Kuhunkin luonnokseen laitettiin numero ja lapset äänestivät suosikkiehdotustaan. Voittajan veistin ja väritin puuveistokseksi. Lapset saivat vallan päättää kaikesta taideteokseen liittyvästä: myös teoksen paikasta, suunnasta ja nimestä ja kaikista vaiheista tehtiin äänestys. Töpön jalusta syntyi Haaveilija-veistoksesta yli jääneestä pöllistä. Vielä ennen joulua lapset tekevät omat pienet saviveistokset ja piilottavat ne lumien sulettua metsään.


Minusta hanke pienten lasten kanssa oli ihanaa. Olin myös iloinen, että projektissa oli mukana myös Kanervan päiväkodin ihmiset (erityiskiitos Heidi Saloselle ja Johanna Lahtimolle, jotka ovat alusta asti olleet hankkeessa mukana!), joten minun ei tarvinnut käyttää voimiani esimerkiksi kurin pitämiseen. Hankkeen aikana elin raskainta vaihetta elämässäni ja olin todella iloinen, että päätin tehdä juuri tällaisen projektin sen aikana. Lapsista saa niin paljon iloa ja energiaa, että heidän kanssaan puuhaaminen piristi. Yksikin eloisa pikkupoika poimi minulle neliapilan, jotta saisin teoksen pian tehtyä. Kun teos oli valmis, poika kysyi minulta, oliko siitä neliapilasta hyötyä. Todellakin oli!
Lasten kanssa työskentelystä opin sen, että pitää olla jämäkkä ja tietää mitä tehdä. Kannattaa olla avoin ehdotuksille ja ideoille, mutta ei jättää liikaa vapaata aikaa, ettei tilanne karkaa käsistä. Suljettua lippuäänestystä ei voi tehdä, koska 2 ja 5 saattavat muistuttaa liikaa toisiaan, jolloin pitää tarkistaa kumpaa lapsi tarkoittaa. Taiteilijana olen aina tottunut aiemmin itse tekemään taiteelliset valinnat ja oli yllättävän vaikeaa, mutta myös helpottavaa luopua tästä vallasta ja antaa lasten päättää kaikesta. Yhteistyö toimi niin hyvin, että haluaisimme jatkaa projektia.
Suurkiitos Kauno ry:lle antamastaan tuesta, kuten myös Lahden kaupungille! Ilman rahallista tukea teos ei olisi nyt metsässä. Kiitos myös tuesta Lahden Taiteilijaseuralle, GoGreenRoutes-hankkeelle ja Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymälle (saviveistokset poltetaan sairaalan uunissa ja veistosten värityksen materiaalit tulevat heiltä), jotka ovat myös alusta asti olleet hankkeen taustatukena. Kiitos myös Tapani Kokolle, joka tuli sahaamaan pitkällä laipalla jalustan Töpölle ja kotijoukoille sen paikoilleen kierittämisestä!

Lahden terveysmetsän sivut löytyvät täältä.
Kuuntele Puhuvat puut -kuunnelma täällä.
Lisää kaunologeja täällä.