Arjen liikkuminen koostuu oikopoluista ja -reiteistä, joita ei tule edes ajatelleeksi. Arkipolku-taideprojektin tarkoitus on ollut tehdä ne näkyviksi Lahdessa.
Arkipolku lähti liikkeelle oikopolkujen ihmettelystä. Missä oikopolkuja on ja miksi niitä käytetään? Tutkimme Lahden keskustan oikopolkuja työryhmänä kevään ja kesän 2021 aikana. Löysimme virallisten reittien lisäksi oikoreittien verkoston. Monet löydöt olivat riemastuttavia ja osoittivat kulkijoiden kekseliäisyyden. Oikopolut ovat arjen anarkiaa. Polut herättävät tunteita puolesta ja vastaan ja saavat katsomaan kaupunkia eri näkökulmasta. Ihmiset muokkaavat asuinympäristöään arjessa.
Kaupungit on usein suunniteltu autoilun ehdoilla. Erityisesti keskustassa kävely on kuitenkin yleensä nopein tapa liikkua. Oikopolku syntyy, kun lyhyempi reitti koetaan järkevämmäksi. Lyhimmillään oikopolku on kuluma viivasuorien kävelyteiden risteyksessä, sillä ihminen pyrkii pyöristämään kulkulinjojaan. Oikopolkujen lisäksi ihmisillä on oikoreittejä, joista ei jää jälkeä, mutta ne helpottavat matkaa. Tällaisia ovat esimerkiksi sisäpihojen kautta oikaisevat reitit.
Epävirallinen reitti voi olla miellyttävämpi kulkea. Maasto on pehmeämpää jalan alla ja ympäristö saattaa olla vehreämpi ja kiinnostavampi. Toisaalta epäviralliset polut ja reitit ovat usein haastavampia kuin viralliset kulkuväylät. Oma lukunsa ovat autoteiden tai rautateiden yli oikaisevat hengenvaaralliset oikoreitit.
Projektin kuluessa keräsimme lahtelaisten omia arkipolkuja kartalle sekä pyysimme epävirallisesti nimeämään ne. Taidetekoon saattoi osallistua lähettämällä polusta kuvan, sijainnin ja nimiehdotuksen projektin Facebook-sivulle tai Instagramiin. Polkuhavaintoja toivottiin Lahden keskustan alueelta. Oikopoluista koostettu kartta jää internetiin ja työryhmämme toivoo sen kannustavan ihmisiä tutkimaan oikopolkuja ja löytämään omia.
Saimme kaupunkilaisilta materiaalia, mutta emme niin runsaasti kuin olimme odottaneet. Kenties se johtuu oikopolkujen luonteesta epävirallisina, mahdollisesti vähän paheksuttuina kulkureitteinä. Oli mahdollisesti kynnys ilmiantaa sellaisia omalla nimellään sosiaalisessa mediassa.
Projektin loppupuolella järjestimme kävelykierroksen keskustan oikopoluille. Valitsimme lyhyehkön, mutta monipuolisia oikaisuja sisältävän reitin. Radiomäen alaosan polut merkitsimme ekologisesti kalkilla, jonka värjäsimme aroniamehulla. Punertavan violetihkot vanat osoittivat oikopolkujen suhteen virallisiin katuihin ja kiinnittivät huomion niihin. Kaupunki antoi luvan muutamassa päivässä haalistuvalle värjäykselle.
Arkipolun kuluessa opimme oikopoluista, jaoimme tietomme sosiaalisessa mediassa muille sekä kehitimme tapoja tehdä oikopolut näkyviksi kartan, värjäyksen ja kävelykierroksen muodossa. Koko projekti itsessään on ollut taideteos ja sen lopputulos on aineeton.
Arkipolku oli osa Kauno ry:n ja LAB-ammattikorkeakoulun yhteistä Arki-ihminen taideprojektia. Arki-ihmisen tarkoituksena oli vahvistaa kestävän kehityksen periaatteisiin kiinnittyvää aika- ja paikkasidonnaisen taiteen käyttöä keskustakokemuksen muotoilussa. Projekti toteutettiin vuoden 2021 aikana Lahden keskustan alueella. Se oli kaikille esteetön, avoin ja maksuton.
Projektin tarkoitus oli myös lisätä ammattitaiteilijoiden ja taiteilijaopiskelijoiden välistä vuorovaikutusta ja osaamisen kehittämistä. Projekti oli osa European Green Capital- Lahti ympäristöpääkaupunki -hanketta.
Mikä Arki-ihminen projekti?
Arki-ihminen -projekti oli LAB-ammattikorkeakoulun ja Kauno ry:n suunnitelma vuoden mittainen taideprojekti, joka oli osa European Green Capital- Lahti ympäristöpääkaupunki -hanketta. Projekti toteutettiin lähes kokonaan vuoden 2021 aikana. Osa projektista jatkuu vuoden 2022 alkuun.
Arki-ihminen -projektiin valitut työparit suunnittelivat ja toteuttivat yhteisen aika- ja paikkasidonnaisen teoksen, esityksen, taideteon tai teosparin, joissa työparien teokset kommentoivat toisiaan. Teosten tuli käsitellä jotakin ympäristöpääkaupunki -hankkeen teemoista: hiilineutraali elämä, osallisuus, kiertotalous tai luonto ja vesi.
Työparien teokset, esitykset tai taideteot tuli suunnitella ja sijoittaa kaupunkikeskustan ns. epäpaikkoihin – tiloihin elinympäristössämme, joihin emme tavallisesti kiinnitä huomiota. Ideana oli, että teoksia tai tekoja ei näkyisi autoista, vaan niiden tavoittaminen edellyttäisi seikkailemista jalan tai apuvälinein. Edellytyksenä sijaintipaikoille oli saavutettavuusnäkökulma, eli työparien tuli ratkaista teosten luokse pääseminen sekä fyysisesti että sosiaalisesti esteettömäksi.
Arki-ihminen projektin tarkoituksena oli vahvistaa kestävän kehityksen periaatteisiin kiinnittyvää aika- ja paikkasidonnaisen taiteen käyttöä keskustakokemuksen ja ihmisten käyttäytymisen muotoilussa. Projektilla haluttiin myös lisätä ammattitaiteilijoiden ja taiteilijaopiskelijoiden välistä vuorovaikutusta ja osaamisen kehittämistä.
